Oikeat ja väärät mielipiteet

(Booster 5/15)

Tällaisena pimeänä iltana tekee mieli sytyttää kynttilä, käpertyä peiton alle ja pohtia sitä, miksi ihmiset ovat niin vihaisia.

Syyskuun alussa Nyt-liite sulki kommenttiosionsa kahdeksi viikoksi. MTV alkoi niin ikään rajoittaa keskustelua sellaisista aihepiireistä kuin turvapaikka ja maahanmuutto. #Lahti poistettiin Instagramista. Keskustelu kansanvaelluksesta Eurooppaan oli jälleen muuttunut huuteluksi, jossa oli täysin luonnollista jaella tappouhkauksia niille, joilla on väärä mielipide.

Nettikeskustelu ja sen väkivaltaiset lieveilmiöt ovat vain jäävuoren huippu. Poliittinen kädenvääntö on juuri nyt täynnä huonoa keskustelua.

Opposition tehtävänä on kuulemma kritisoida hallitusta. Yhteisen istunnon ajan väännetään peistä siitä, kumpi on oikeassa; kumpi on voittaja ja kumpi häviäjä. Lopulta kaikkia kismittää, vetäydytään nuolemaan haavoja ja etsimään lisää sopivia todisteita omille, puolueen kivitauluun hakatuille dogmeille.

Nettikeskusteluissa käydään läpi sama näytös. Ilmeisesti silloin myös ajatellaan oman argumentin laadun paranevan, mikäli vastapuolta loukataan samalla mahdollisimman syvästi.

Edward de Bono pohtii ongelmaa kirjassaan I am Right, You are Wrong. Bono kirjoittaa keskustelukulttuurin kriisistä: sen sijaan, että rakennettaisiin parempaa ymmärrystä siitä miten asiat todella ovat, käytämme resurssimme siihen, että osoitamme vastapuolen olevan väärässä.

Hyvä keskutelu vaatii aktiivista ajattelua ja sen tajuamista, että asiat eivät usein ole jaettavissa kahteen kategoriaan. Musta ja valkoinen eivät riitä, edes viisikymmentä harmaan sävyä ei riitä. Ennen oman pään avaamista pitäisi vielä jaksaa käydä läpi tietoa monipuolisesti, siis muualtakin kuin parhaan kaverin jakamista blogilinkeistä.

Maahanmuutto ja sen seurannaisvaikutukset on valitettavan monimutkainen kokonaisuus käsitettäväksi. Siksi aivot yrittävät auttaa meitä selviytymään ja jaottelevat asioita yksinkertaisiin kategorioihin. Esimerkiksi asioihin, jotka ovat hyviä eivätkä pahoja, kauniita eivätkä rumia, oikeita eivätkä vääriä.

Hannu Lauerma sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että monimutkaisten ilmiöiden käsittely sujuisi paljon helpommin ja kenties tyynemmin, jos ihmiset opettelisivat ajattelemaan todennäköisyyksien, joukkojen ja osajoukkojen kautta. Niiden kahden kategorian sijaan.

Se, että osa maahanmuuttajista valittaa kouluruoasta, ei tee heistä kaikista elintasosurffareita. Se, että osa maahanmuuttajista pakenee sotaa, ei tarkoita että kaikki ovat raahautuneet tänne viimeisillä voimillaan maailman kurjimmista oloista.

Jos pystyy käsittämään sen, että kumpikaan keskustelun osapuolista ei ole yksiselitteisen oikeassa, tarjoutuu parempi mahdollisuus keskittää molempien resurssit yhteisen ongelman ratkaisemiseksi.

Kun seuraavan kerran sorvataan uutta opetussuunnitelmaa peruskouluun, olisiko nuorille mahdollista opettaa perusasiat osajoukoista? Sen modernin ATK-opetuksen lisäksi.