Alien


Tähdet loistivat kirkkaina. Tänä yönä ne olivat juuri oikeassa asennossa.

Ympärilläni oleva maisema liukui menneisyyteen. Autoni vei minua määrätietoisesti kohti taloa, jossa asuin, mutta en ollut varma, pääsisinkö sinne asti. Pitäisi varmaan laittaa viesti vaimolle, älä valvo turhaan, mene nukkumaan...

Tulisivatko ne tänään? Tunsin niin, mutta tällaisista asioista ei koskaan voi olla aivan varma.

Harmillisinta avaruusolentojen tapailemisessa oli, ettei mielenkiintoisia kokemuksiaan voinut jakaa työkavereiden eikä ainakaan vaimon kanssa. Useaan kertaan olin yrittänyt aloittaa keskustelun aiheesta. Viimeksi tein sen mainitsemalla ohimennen olleeni UFO:ssa toissapäivänä, mutta osastosihteeri jatkoi tavanomaista keskustelua ei mistään, muun muassa bensan hinnasta.Ymmärrätte varmaan, kuinka turhauttavaa, varsinkin, kun UFO ei todellakaan käyttänyt polttoainenaan bensiiniä.

Oikeastaan olin hieman huolissani siitä, että minua pidettiin työpaikallani jonkin asteisena hulluna, vähintäänkin erikoisena. Olin selvitellyt tiedustelulennoista vastaavalta olennolta, voisinko ottaa seuralaisen seuraavalle lennolle. Vaimoani en ottaisi. "Mitä minä laitan päälleni? Sopiiko tämä kaulakoru aluksen väreihin?" Voin vain kuvitella, kuinka hänen verenpaineensa kohoaisi entisestään kaiken epämukavuuden vaikutuksesta. Osastosihteerin sen sijaan voisin ottaa mukaani. Siinäpä näkisi sihteerikin, ettei bensan hinta vaikuttanut tämän aluksen kiitoon! Oliot eivät olleet jostain syystä innostuneet asiasta.

***

Olenko valittu? Tulisiko minun kertoa tästä muille?

"Voi teitä, hra A! Sekä kielesi että ajatuksesi ovat niin yksinkertaisia, että emme asiaa sinulle pystyisi selittämään, puhumattakaan siitä, että haluaisimme ylipäänsä tehdä niin. Jatkakaamme osastolle?"