Mies eli laatikossa

Mies eli laatikossa.

Laatikko muodosti katon, seinät ja lattian.

Miehen elämässä ei ollut varsinaisesti mitään eriskummallista, lukuunottamatta hänen ajoittaisia pohdintojaan siitä, mitä laatikon ulkopuolella oli.

Olisiko lattian alla tähtitaivas? Saattoiko katon yläpuolella siljaita tulivuoria? Päästäisivätkö seinät kaatuessaan valtameren juoksemaan vapaana?

Mies tunsi olonsa turvalliseksi. Jokainen päivä vastasi edellistä, eikä huomisesta tarvinnut kantaa huolta. Ja jos laatikon ulkopuolella olisikin jotain kammottavaa tai jopa vaarallista, se pysyi poissa hänen maailmastaan.

Tästä huolimatta, kenties tilapäisessä hulluuden puuskassa, mies päätti kurkistaa laatikon ulkopuolelle. Hän ei oikeastaan ollut ensinkään varma, voisiko hän tehdä niin. Silti hän kurkisti ulos.

Mies halusi tietää vastauksen.

***

Aluksi kaikki oli pimeää. Hetken kuluttua mies näki ulkopuolelle.

Lattian alla oli samanlainen laatikko, missä hän eli. Katon yläpuolella sijaitsi myös laatikko. Niin ikään seinät päästivät miehen katsomaan oman laatikkonsa vastinetta.

Nopeasti mies ymmärsi tehneensä virheen ja toivoi, että hän voisi vain palata takaisin laatikkoonsa ja unohtaa koko lyhyen seikkailunsa. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Mies suljettiin pieneen laatikkoon, jossa ei voinut seistä eikä maata.

***

Mies eli pienessä laatikossa.

Laatikon katto painoi hänen takaraivoaan, seinät raapivat hänen polvensa verille ja lattia pakotti hänet S-kirjaimen muotoiseksi.

Miehen elämässä ei varsinaisesti tapahtunut mitään eriskummallista, lukuunottamatta hänen ajoittaisia pohdintojaan siitä, oliko ison laatikon ulkopuolella todella sijainnut samanlaisia laatikoita kuin hänen vai ainoastaan peilejä.

Mies ei halunnut tietää vastausta.