tiistai 27. syyskuuta 2011
maanantai 26. syyskuuta 2011
I
Olin iloisempi kuin kertaakaan aikaisemmin nähdessäni X:n. En ollut varma, halusinko halata häntä vain ainoastaan hymyillä. Vaivaantunut hijaisuus riippui kiusallisena. Koska olin aina ollut huono sosiaalisissa tilanteissa, nostin veitsen ja tein ensimmäisen viillon X:n olkavarteen.
Mitä viiltämiseen tulee, kuolleilla on puolellaan monia etuja eläviin verrattuna, ajattelin positiivisena. Kuolleet eivät pyristele vastaan, vaan antautuvat täydellisesti tottuneiden käsien vietäväksi. Niillä ei ole kiire minnekään. Niiden kanssa ei tarvitse huolehtia veriroiskeista. Yhteistyö ruumiideen kanssa olisi melkein täydellistä, jolleivat ne olisi jatkuvasti niin kirotun vaitonaisia.
”Seis. Tähtään sinua aseella. Nosta kädet ylös”, miesääni sanoi takaani.
En kyennyt täyttämään pyyntöä säikähdykseltäni, vaan vartaloni värähti sätkynukkemaisesti. Ennen kuin ehdin käsittää mitään, naisen huuto halkoi ilmaa kuin ruoska lihaa. Laukaus kajahti, ja poskelleni lässähti mätääntynyttä ruumismassaa. Pyörähdin ympäri. Yön ja tajuntani hämäryydestä huolimatta onnistuin tekemään seuraavat havainnot edessäni aukeavasta näkymästä:
Kaivamani kuopan reunalla oli kaksi hahmoa. Kiljuva nainen oli vetäytynyt kaksin kerroin, ja pitkä mies kumartui tämän puoleen. En tiennyt missä veitseni oli, ja tunsin oloni avuttomaksi kuin eläin ajettuna ansaan.
Sekunnissa ymmärsin, että he olivat poliiseja. Ajatukseni viiletti huimaa vauhtia, ja sisäinen optimistini uudestisyntyi: tämä oli harmittava takaisku, ei muuta. En kertoisi mitään. Saisin lähetteen kallonkutistajalle, ja minut todettaisiin syyntakeettomaksi. Nekrofiili tai tuonpuoleiseen kurkottava kuuhullu, ei väliä. X odottaisi minua minkä tahansa hoidon ajan, siitä saatoin olla varma. Tällaista uskollisuutta ei elävien maailma tunne.
***
Nainen nyyhkytti hiljaa. Kävelin edellä miehen pistoolin tökkiessä selkääni ja varoin kompastumasta mataliin hautakiviin. Viimein hautausmaa loppui, mutta kulkueemme jatkoi matkaa. En nähnyt missään poliisiautoa.